Olen soittanut Kuopion kaupunginorkesterissa vuodesta 2017. Parasta orkesterissa on suuren joukkueemme tunnelma. Meillä on orkesterilaisten kesken ihania ihmissuhteita, tuemme ja kannustamme toisiamme kaikenlaisissa tilanteissa.

Olen kotoisin Pietarista, Venäjältä. Myös äitini on viulisti. Ollessani pieni lapsi äitini oivalsi, että minulla oli hyvä korva ja lauloin selkeästi ja hyvin. Hän kysyi, haluaisinko soittaa jotakin instrumenttia. Minulla ei ollut mitään soittamaan oppimista vastaan eikä mielessäni ei ollut mitään erityistä soitinta, joten äitini soittama viulu oli paras vaihtoehto.

Suurimman osan opiskeluajastani olen ollut Kölnin musiikkikorkeakoulussa (Hochschule für Musik und Tanz Köln), missä suoritin diplomin ja aloitin maisteriopintoni. Viimeisen maisterivuoteni opiskelin Dresdenissä Carl Maria von Weberin musiikkikorkeakoulussa. Olen työskennellyt sijaisena monissa orkestereissa Saksassa ja Suomessa, kuten Aachenin Sinfoniaorkesterissa, Magdeburgin Sinfoniaorkesterissa, Bergischen Sinfonikoissa ja Tampere Filharmoniassa.

Ei ole helppoa olla ammattimuusikko: pitää valita melko nuorena, haluaako olla ammattimuusikko vai pysyä amatöörinä. Minun piti tehdä päätös 13-vuotiaana ja päättää, osallistuisinko musiikkilukion pääsykokeisiin vuotta myöhemmin. Se on valtava vastuu teini-ikäiselle – kuoleman vakava asia, koska osallistuaksesi pääsykokeeseen sinun on valmistettava ja harjoiteltava ohjelmistoa noin vuoden verran, jolloin normaalit kouluaineet jäävät toissijaisiksi ja keskityt vain instrumenttisi soittoon. Se tarkoittaa myös sitä, että sinun pitäisi olla varma päätöksestäsi. Mutta millaista on viulunsoitto lapsena? Enimmäkseen se on naarmuista viulun ääntä, huonoa intonaatiota ja taitojen puutetta – viulu on hyvin vaikea soitin. Mutta jossain vaiheessa taitojen karttuessa soundi lämpenee ja muuttuu mukavammaksi, repertuaari muuttuu kiinnostavammaksi ja vaativammaksi, lapsi alkaa nauttia, ei välttämättä harjoittelutunneista (ne ovat todella tylsiä), mutta niiden tuotoksesta – konserteista ja musiikista, joihin vihdoin pääsee syvälle sisään. Minulle se tapahtui 11-vuotiaana, joten 12-vuotiaana olin vakuuttunut siitä, ettei musiikki koskaan lakkaa olemasta osa elämääni, etten voi olla oma itseni ja hallita elämääni ilman sitä. Mitä muuta voisin tehdä? Minusta tuli muusikko.