Kiinnostukseni konserttimestarin työhön alkoi vuonna 2022 nähtyäni ilmoituksen avoimesta työpaikasta Kuopion kaupunginorkesterissa. Kyseinen kaupunki on minulle nostalginen omalla tavallaan, sillä käymisiä on kertynyt reilusti ja uutta historiaa muovautuu päivä päivältä. Paras muistoni lienee vuoden 2020 Kuopion viulukilpailu, jossa sain mahdollisuuden esiintyä Jaakko Kuusiston kanssa. Kilpailun voitto oli eräänlainen ponnahdus, joka onnistui avaamaan minulle uusia ikkunoita. Yksi niistä ikkunoista oli uusi ja ensimmäinen työkokemukseni vuorottelevana konserttimestarina.

Pidin tätä työmahdollisuutta ilmeikkäänä ajatuksena ja pidän sitä edelleen. Se, että pääset työskentelemään viulukilpailun finaalissa auttaneiden muusikoiden sekä hengessä mukana olleiden tuttujen kanssa on harvinaisuus, jota pidän omaperäisenä luksuksena. En keksinyt ravitsevampaa keinoa aloittaa työelämä 24-vuotiaana. Sibelius-Akatemian opinnot ovat sitä paitsi lähestymässä loppuaan, joten miksi jäisin sinne kököttämään, jos Kuopiossa on kerran noin 10 kansalaisuuden värinen musiikkikoneisto?

Ystävällisempää ja auttavaisempaa työporukkaa en kyennyt toivomaan. Tuo piirre ei ihan jokapäiväiseltä itsestäänselvyydeltä mielestäni vaikuta, mutta kyllähän ne poikkeukset aina jossain vaiheessa pulpahtaa. Tällä kertaa se osoittautui niin sanotuksi mualiman navaksi.

Toivon kaikille konserttikävijöille mitä rattoisampia elämyksiä! Naattikaa!

P. S. Äitini on esiintynyt Kuopion kaupunginorkesterin solistina 1990-luvulla minun ollessani hänen vatsassaan, joten Musiikkikeskuksen konserttisalia voi tavallaan pitää ensimmäisenä salinani.