Olen soittanut Kuopion kaupunginorkesterissa syksystä 2004 saakka. Olen henkeen ja vereen muusikko, joten nautin siitä, kun saan vain soittaa. Koen olevani etuoikeutetussa asemassa, kun saan työkseni tehdä näin rakasta asiaa ja musisoida taitavien kollegoiden kanssa yhdessä Suomen parhaimmista konserttisaleista.

Olen kotoisin Lohjalta. Aloitin pianonsoiton 6-vuotiaana, mutta teini-ikään mennessä innostus siihen oli lopahtanut. Sisäinen kipinä piti kuitenkin musiikin lähellä sydäntä kitaran- ja rumpujensoiton sekä omien kappaleitten säveltelyn kautta. Isäni mielenkiinto tuubaan toi perheeseemme kiinnostuksen vaskisoittimia kohtaan. Sitä kautta minun käteeni ajautui venttiilipasuuna, jonka soitto tuntui heti varsin mielekkäältä. Erityisesti kokemukset ryhmässä soittamisesta oli kuin uuden maailman avautuminen. Parin vuoden päästä vaihdoinkin sitten oikeaan vetopasuunaan ja ensimmäisen työpaikan saatuani oli selvää, että erikoistuisin bassopasuunaan.  Pasuunan ääniala on miellyttävä ja sen funktiot erilaisissa orkesterikokoonpanoissa aina klassisesta kevyempään musiikkiin ovat monet. Instrumentti sopii luonteelleni eikä ole päivääkään tarvinnut valintaa katua.

Aloitin ammattiopinnot Lahden ammattikorkeakoulun Musiikin laitoksella, josta pian siirryin Sibelius-Akatemialle. Olen tehnyt freelance-keikkoja valtaosassa maamme sinfoniaorkestereista ja soittanut useita teatteriproduktioita. Ennen Kuopion kaupunginorkesteria minulla oli virka Kaartin Soittokunnassa.

Työskentelen muusikkona, koska sisäinen palo musiikkiin oli niin vahva, ettei minulla oikeastaan koskaan ollut toista vakavasti otettavaa vaihtoehtoa. Saan iloita siitä, että töitä on musiikin alalla siunaantunut. Pidän muusikon työssä siitä, että ei ole kahta samanlaista päivää, viikkoa tai vuotta. Ohjelmistot ja kapellimestarit vaihtuvat, eikä muusikkona itsekään sovi jäädä paikoilleen junnaamaan. Tässä työssä riittää aina haastetta mielekkäällä tavalla ja hyvään musiikkiin ei kyllästy, saati sen soittamiseen.

Musiikki on tietenkin keskeinen osa arkeani yhteisten ja yksityisten harjoitteluiden muodossa. Elämäntapa-ammattina soittaminen kuuluu usein kuvioihin arjen ulkopuolellakin. En ole musiikin suurkuluttaja kuuntelijana. Hiljaisiakin hetkiä tarvitaan.

Jo teininä aloittamani musiikin säveltäminen on säilynyt rakkaana harrastuksena tähän päivään saakka. Oma kotistudio oli vuosien varrella paisunut välillä melko massiivisiin mittasuhteisiin, mutta on nykyään hieman siitä kutistunut, ja musiikin tuottaminen on enää kausiluonteista.  Osan ajastani onkin vienyt kymmenisen vuotta sitten alkanut valokuvausharrastus. Erityisenä kuvauskohteena ovat päiväperhoset, jotka kiinnostavat aidosti myös luonnontieteellisessä mielessä. Perhosten lentokaudelle ajoittuvat lomat suunnitellaankin tarkasti, ja kuvausretket ulottuvat Välimereltä Lapin perukoille saakka. Välitön päätavoite on saada laadukkaasti kuvattua kaikki Suomessa koskaan tavatut päiväperhoset, ja siitä ei montaa lajia enää puutu.