Antti, tuntematon sodan soutumies
Julkaistu 27.10.2023
Sota on julmaa ja aiheuttaa kärsimystä niin maissa kuin merillä. Nykyään myös ilmassa, olemme olleet kovin kekseliäitä tapon tapoja luomaan.
Syynä ovat kuninkaalliset, diktaattorit, usein päästään vialle menneet, kuten tänäänkin voi Euroopan syyttä suotta liekehtiessä olettaa. Rauhassa ei saata elää, joten ahneus vallata lisää elinaluetta omilleen ja naapurin rikkauksia rohmuamaan ajaa hyökkäämään. Tai kuten Kustaa Kolmannen, vakauttamaan oman sisäpoliittisen tilanteensa näyttävin toimin Pietarin valloittamiseksi serkultaan Katariina Suurelta 1789-90.
Luuliko Kustaa Venäjän laivaston lähteneen Pietarista Turkin vesille sotimaan, jolloin kaupunkiin olisi helppo hyökätä? Hän erehtyi, ja niin sodittiin kahtena kesänä Kotkan edustalla Ruotsinsalmen taistelut, joitten ratkaisu saatiin 1790 heinäkuussa, kun tuulen kääntyminen suosi ruotsalaisia, suomalaisine merimiehineen, jollainen on Anttimme tarinassa Sodan Soutumies.
Antin hahmo on fiktiivinen, luotu Ruotsinsalmen ratkaisevan taistelun tuntemattomaksi sotilaaksi. ”Soldat”, kuten termi kuului maassamme, joka oli tulevaa Suomea mutta Ruotsin kuninkaan Kustaa Kolmannen vallassa, soldat oli usein maakrapu, joka koulutettiin kuninkaallisen saaristolaivaston soutumieheksi tai tykkiä operoimaan.
Kuvittelemme Antin alkujaan ratsumieheksi, rusthollilla kuninkaan tarpeisiin ylöspidetyksi, jonkalaiselle ei merisodassa ollut hevosineen käyttöä, vaan käsky kävi soutajaksi rannikkolaivoille. Näitä aluksia oli eri tyyppejä, mutta saaristoisten vesien vuoksi ne olivat yleisesti ottaen soudettavia purjelaivoja.
Kymijoen Lohisoiton entinen taiteellinen johtaja Matti Jylhä-Vuorio muisteli vuoden 2020 ja Ruotsinsalmen ratkaisutaistelun 230-vuotisjuhlien lähestyessä, että olin 30 vuotta aiemmin säveltänyt Kotkan teatterille musiikkia Arto Seppälän näytelmään Kuninkaan Kujanjuoksu. Matti oli tuossa esityksessä silloisen Kotkan kaupunginorkesterin oboisti.
Nyt hän tuumi suurempaa teosta baritonilaulajalle ja Kymi Sinfoniettalle, teosta, joka kertoisi taistelusta, ja ehdotti, että palaisin säveltäjänä aiheeseen.
Mutta kuka libretistiksi tarinaa kirjoittamaan? Kyselimme ja ehdottelimme eri henkilöille, mutta eipä tuntunut kukaan oikein ehtivän! Löin nyrkin pöytään ja sanoin tekeväni tekstinkin itse.
Riskin otin, mutta olin kuitenkin kirjoittanut monenlaista aiemminkin.
Painuin kirjastoon kahmimaan tuosta ajasta ja taisteluista kertovaa kirjallisuutta mukaani kotiin, ja sitten löysin aarteen: kuopiolaisen historioitsijan, emeritusprofessori Jussi T. Lappalaisen upean teoksen Kuninkaan Viimeinen Kortti, jossa nuo taistelun tapahtumat, laivatyypit, silloiset komentokäytännöt ja miehistön elämä olivat hyvin kuvattuina.
Kun Kotkan mainio Vellamo, Suomen Merimuseo, oli samaan aikaan valmistelemassa näyttelyä St. Nikolaista, joka upposi sodan melskeessä kapteenin kieltäydyttyä laskemasta lippuaan, halusin liittää onnettoman aluksen kohtalon teokseeni. Tuosta St. Nikolaista (Sviatoi Nikolai, 400 matruusin soutufregatti, jota komensi vain 24-vuotias brittikapteeni Marshall) on löytynyt vuodesta 1948 lähtien eniten ylös saatua tavaraa aina sen keulakuvaan asti. Alus kuuluu arvokkaimpaan hylkyluokkaamme.
Linkki vie museon asiaankuuluville sivuille (linkki avautuu uuteen välilehteen).
Pyysin professori Lappalaista, joka kutsui minut ystävällisesti kahville, etsimään sopivan laivan, jolle Antti voisi olla komennettuna. Laivan, josta näkisi St. Nikolain uppoamisen, ja joka sitten ottaisi itse osuman, jolla voisin heittää Antin meren armoille haavoittuneena. Tarvitsinhan hänet Ruotsinsalmen pohjaan, syvälle viidenkolmatta sylen, jotta hän voisi luisena haamuna kertoa meille tarinansa.
Päädyimme hemmema- eli hämeenmaaluokan fregattiin, joka oli nimetty pohjoismaisen taruston jättitaistelija Starkotterin mukaan.
Antti kertoo ankeasta elämästä taisteluun harjoiteltaessa, taudeista, jotka kaatoivat sotaväkeä sekä kylmästä ja nälästä. Kuka ei tuntisi pelkoa itse koitokseen purjehdittaessa ja tulikantaan asettauduttaessa (laivat ovat ketjuna voidakseen laukaista yhteislaukauksia kohti vihollista).
Tältä englanninkieliseltä sivustolta löytyy ruotsalaistaiteilija Johan Tietrich Schoultzin (1754-1807) maalauksia useammistakin meritaistelutilanteista, mutta erityisen tärkeitä ovat Ruotsinsalmen (Svensksund) kahden taistelun kuvat. Niissä on Jussi T. Lappalaisen mukaan merkillepantavaa, että yksi iso maalaus kuvaa useampia taistelutapahtumia yhdenaikaisesti. Klikkaa sivustolle tästä linkistä (avautuu uuteen välilehteen).
Kustaa Kolmas voittaa, mutta millä hinnalla? Meren pohjalla makaa luina 10.000 hukkunutta merimiestä, suurin osa oli uimataidottomia. Moni kuoli tykkituleen, toiset kaatuneitten mastojen alle, mutta veden varaan joutuneetkaan eivät yleensä selvinneet.
Rajalinja Ruotsin ja Venäjän välillä pysyi paikallaan.
Silti kuningas istui kalliolla Kotkan rannikolla ja – kas – taiteilijasieluna sävelsi yksinkertaisen menuetin (1909 painetussa nuotissa valssiksi mainitun) voittonsa kunniaksi. Tämän sai henkivartiokaartin kapellimestari Ulrik Jahn merkitä muistiin 9.7.1790.
Sitä laulettiin kapellimestari Jahnin kotona, ja hänen tyttärentyttärensä Wilhelmina Wasenius esitti sen veljenpojalleen, kriitikko K.F. Waseniukselle, joka kirjoitti kuulemansa muistiin ja antoi kustannettavaksi.
Kustaa sai voitollaan vankemman aseman hovissaan, hallinto siirtyi säädyiltä kuninkaalle. Ruotsi muuttui kovemmalla kädellä hallituksi. Kritiikki kuningasta vastaan johti lopulta hänen murhaansa tukholmalaisissa naamiaisissa maaliskuussa 1792.
Verdin ooppera Naamiohuvit (1859, Rooma) kertoo juuri noista ajoista, mutta aiheen poliittisen tulenarkuuden vuoksi sitä esitettiin pitkään Bostoniin sijoitettuna tarinana.
Antti jää merenpohjaan ja kohtaa nuoren kapteeni Marshallin haamun, joka vielä pitää repaleista Katariinan lippua luisissa käsissään. Järjettömään ratkaisuun olla antautumatta johti ajatus kunniasta, joka on väärin ymmärrettynä aiheuttanut maailmassamme niin paljon turhaa surua ja murhetta.
Atso Almila
Säveltäjä, Kuopion kaupunginorkesterin 2. kapellimestari
